Sade on luonteeltaan pelle isolla Peellä. Se keksii aina tylsistyessään omia jippojaan että olisi edes jotain tekemistä. Sade on myös kova tyttö leikkimään yksin. Se heittelee itselleen palloa pitkin kämppää, se riehuu lelujensa kanssa ja metsässä nakertelee keppejä. Se on mamman muru, ainakin olevinaan, hakeutuu aina lähelleni nukkumaan, tulee halailtavaksi ja pusuteltavaksi jne.

Sateen lempileikkejä on juoksuleikit sekä painileikit. Sateella onkin kavereinaan paljon vinttikoiria joiden kanssa juoksennella, ja sitten taas painileikkien tarpeen täyttää oman lauman lisäksi muun muassa Oona-collie ja Ella-sisko. Naapurin cavalierpoika Ilo taas sitten on kaikenlaista seuraa, yhdessä nämä toopet painivat, juoksevat ja syövät luita :-D Sade on kova piinaamaan kavereita, se roikkuu niiden turkissa, kaulassa, korvissa, missä vain, kunhan se saa kaverit leikkimään!

Ihmisten kanssa leikkiessä Sade tykkää kaikista noutoleikeistä, oli kyseessä sitten keppi, pallo tai vaikka käpy. Mutta noutoleikkejäkin enemmän se rakastaa vetoleikkejä, varsinkin motivaatiopatukalla. Se tarraa patukkaan hulluna kiinni, sitä saa riepoa, nostella ja retuuttaa patukan päässä ja Sade vain pitää kiinni. Kun leikki on Sateen mielestä parhaimmillaan, se ottaa tukevan takakenon ja pärisee patukka suussaan niin vietävästi :)

Pienestä pitäen Sade on "tartuttanut omaa hajuaan" joka paikkaan. Se kierii sängyssä olevien tyynyjen päällä, se kierii lattialla olevien likaisten vaatteiden päällä, se hinkkaa itseään kuivaustelineessä oleviin puhtaisiin pyykkeihin. Ja auta armias jos löytyy "hyvän" hajuista multaa, kuollut kala, jonkun eläimen jätökset jne. , niissä vasta pitäisikin päästä kierimään! Ja valitettavasti myös välillä päästään. Ja sen jälkeen mennäänkin pyykille..

Sade on meidän koirista ainoa, joka oikeasti tykkää uimisesta. Pienenä se jo kovasti kahlaili lätäköissä ja lutakoissa, mutta kun se kerran vahingossa leikin tiimellyksessä humpsahti uimasille saarekkeelta, se tajusi että hei, uiminenhan on hauskaa! Kovin harvoin Sade ui yksin, mutta heti kun sen kanssa menee järveen niin sen sisäinen vesipeto kuoriutuu esiin ja se pärskii sydämensä kyllyydestä!

Sateen keskittymiskyky on muurahaisen luokkaa, ja olemmekin Ella-siskon omistajien kanssa naureskelleet että taitaa siskokset olla AD/HD-tapauksia kun koko ajan pitäisi olla kova meno ja melske ja jokapaikkaan pitäisi päästä. Sade rrrrrrakastaa kaikkia ihmisiä ja kaikkia koiria, lenkilläkin se olisi suuna päänä menossa pussailemaan vastaantulevia ihmisiä ja kaikki koirathan toki tahtovat leikkiä pirpanan kanssa?! (tai sitten eivät..) Tästä ihmisten ja koirien ohituksesta olemme onneksi päässeet viime aikoina hivenen helpommalla kun kävimme Sateen kanssa Tokon alkeiskurssin jossa muurahaisen kokoista keskittymiskykyä saatiin venytettyä sen verran että oppikin meni perille :-)
Sade ei osaa pelätä edes eläinlääkäriä, mikä onkin poikkeuksellista meidän laumassa, Samu ja Dora vetävät eläinlääkärin ovelta kamalaa kyytiä kohti autoa, kun taas Sade vetää kamalaa kyytiä kohti sisätiloja, siellähän on niitä kivoja setiä ja tätejä jotka rapsuttaa!

Sateella on mitä ihmeellisimpiä nukkumistapoja ja -asentoja. Se nukkuu hyvin usein eteisessä ulko-oven edessä tai minun kenkieni päällä, kuin vahtiakseen etten häviä mihinkään neidon nukkuessa, ainakaan ilman Häntä! Sateen bravuuri-nukkumisasento on takapuoli jotain kiinteää (esim. seinää) vasten tuettuna ja takajalat seinää tmv. vasten. Muu kroppa saakin olla mitenpäin tahansa rullalla. Tätä "takajalat ylhäällä" asentoa se onkin harrastanut jo pienestä pitäen, pentutarhan aitoja vasten kun oli hyvä tukea takapuoli ;D

Sade on ollut junnuiässä kova likka tuhoamaan paikkoja, se on syönyt kengännauhoja, koirien pedin, hyllylevyn jnejnejne. Mutta suurin erikoisuus Sateen tuhoamislistalla on räsymatot, niitä se ikävä kyllä yhä nakertelee. Sade on tuhonnut meiltä jo ainakin viisi räsymattoa. Yleensä se aloittaa purkamisen maton hapsuista, ja siitä sitten hyvin säntillisesti jatkaa purkamista kunnes tyhmä mamma ottaa maton pois. Pöhkö kakara.

Sade on hyvin kuuliainen irtipidettävä yleensä, ellei sitten Dora houkuttele sitä tuhmuuksien teille pitkin metsiä. Sade tulee yleensä heti kimeästä vihellyksestä luokse ja on kovin ylpeä itsestään. Sateella on kova paimennusvietti, mikä ilmenee arkielämässä siinä, että lauman tulisi olla koko ajan kasassa, ja jos joku (yleensä Dora) meinaa hävitä omille teilleen niin Sade hakee karanneen "lampaan" niskasta takaisin (Dora kun ei muuten Sadetta tottele, niin tarvitsee pikkulikan sitten tukistaa toinen ruotuun :-D). Kun vapaana olevia koiria viheltää luo, Sade lähtee samantien tulemaan, sitten se pysähtyy, katsoo tuleeko muu lauma, jos ei tule, se menee tökkimään ja puremaan niitä "Hei etteks te kuullu et meidän pitää mennä mamman luo?" ja näin johdattaa tottelemattomat mukanaan :) Pahin paimennettava taitaa Sateen mielestä olla kaverini ibizanpodenco-mummeli Ziggy 10-vee, joka hiekkakuopilla menee omia polkujaan eikä läheskään aina tule kutsusta luo. Eikä myöskään usko Sadetta, josta seuraa turhautuminen, Sade tulee nolona luokse "Äiti ei se totellu mua :("

Sateen harrastuksiin kuuluu tällä hetkellä Tokon alkeet, josko joskus pääsisimme kisakentille asti :) Sade on ainakin todella nopea oppimaan uusia asioita nyt kun keskittymiskyky on saatu kaivettua esiin, joten toiveita neidin varalle löytyy :) Kun pikkuneidin lonkat ja muut saadaan tutkittua olisi tarkoitus myös aloittaa agility. Näyttelykehissä meitä näkee pyörähtelemässä myös silloin-tällöin :)